Lasten liikunta ja rasitusvammat

January 20, 2018

 

Kirjoittelen tässä aiheesta, joka on minulle henkilökohtaisesti tosi tärkeä. Erityisesti sen vuoksi, että työskentelen paljon lasten ja nuorten liikunnan parissa. Vuoden 2017 keväällä osallistuin yhden päivän seminaariin lasten liikunnasta ja rasitusvammoista Mediuutisten tapahtumassa Helsingissä. Puhujina olivat lastentautien erikoislääkäri Elina Hermansson, fysioterapeutti Jari Pylvänäinen, lastenortopedi Mikko Mattila, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Mikko Haara, urheiluakatemiaohjelman johtaja Simo Tarvonen, UKK-Instituutista lääketieteen tohtori Tommi Vasankari sekä Jyväskylän Yliopistosta liikuntapsykologian professori Taru Lintunen. Päivä oli täynnä vakuuttavia ja ajatuksia herättäviä puheenvuoroja monesta eri näkökulmasta. Tässä lyhyt yhteenveto Pylvänäisen ja Haaran puheenvuoroista.

Ensimmäisenä oli fysioterapeutti Jari Pylvänäisen vuoro kertoa lapsen fysiomotorisesta kehittymisestä ja siitä miten vammoja voidaan ennaltaehkäistä. Jari toimii mm. jalkapallossa U21-maajoukkueen vastaavana fysioterapeuttina.

 

Kasvuikä on luuston kehityksen kannalta tärkeää aikaa. Luusto vahvistuu siihen kohdistuvan kuormituksen mukaan. Kuitenkin kuormituksen tulee olla maltillista, jotta luusto ehtii sopeutumaan kestämään vaadittua kuormaa.

 

Pituuskasvu sen sijaan muuttaa kehon mittasuhteita ja kasvattaa vipuvoimia. Luut kasvavat nopeammin kuin lihakset ja niiden jänteet. Fysioterapeuttisesta näkökulmasta tässä vaiheessa on tärkeää pitää huoli nivelten liikkuvuudesta. Kasvupyrähdys aiheuttaa tyypillisesti tilapäistä kömpelyyttä liikkumiseen, jolloin vartalonhallinta ja liikekontrolli heikkenevät. Tämä vaihe on nuoren keholle vamma-altista aikaa, varsinkin jänteiden kiinnityskohtien osalta.

 

Pylvänäinen jatkaa tarinaansa kertoen lasten urheiluvammojen olevan erilaisia verrattuina aikuiseen väestöön. Kuten edellä mainittiin, niin jänteiden kiinnityskohdat ovat vamma-alttiita alueita. Kiinnityskohtiin vaikuttava vetorasitus on tyypillisesti se mekanismi, joilla rasitusvammat syntyvät. Nämä ovat urheilevien nuorten vammoja ja tyypillisesti liiallisen ja yksipuolisen harjoittelun seurauksia. Pylvänäinen korostaa ennaltaehkäisevinä tekijöinä liikunnan monipuolisuutta tai toisin sanoen yksipuolisen kuormituksen välttämistä, riittävää palautumisaikaa, kehonhuoltoa, oikeaa suoritustekniikkaa ja ns. virheellisiin kuormituksiin puuttumista sekä korvaavia harjoitteita.

 

Näitä rasitusvammojen esiintymisalueita (jossa jänne kiinnityy luuhun) kutsutaan lääketieteessä apofysiiteiksi. Tässä listattuna erilaisia apofysiitteja ja niiden keskimääräiset esiintymisiät:

 

Olkaluun sivunasta (Little leaguer´s elbow)  6-11 v

Kantaluun takaosa (Severin tauti) 7-13 v

Säärikyhmy (Osgood-Schlatter) 10-14 v

Polvilumpion alakärki (Sinding-Larsen-Johanssonin tauti) 10-16 v

Selkärangan nikamien rengasapofysiitit 10-18 v

Suoliluun anteriorinen harju 11-18 v

Istuinkyhmy 13-19 v

 

Ja sitten on rasitusmurtumat. Nekin ovat valitettavasti lasten ja nuorten urheilevassa väestössä läsnä. Ennen kuin luu varsinaisesti murtuu, niin sitä edeltää rasitusmurtuman esiaste. Tällaista murtuman esiastetta kutsutaan rasitusosteopatiaksi. Tarkennukseksi osteo = luu ja pathos = sairaus. Rasitusmurtumien tyypillisiä sijainteja ovat sääri, jalkaterä, lanneselkä sekä lantio. Niiden paranemisajat ovat vaihtelevia 2-6 kk välillä ja altistavia riskitekijöitä ovat mm. kuukautisten puuttuminen, syömishäiriöt. Paranemiselle edellytyksenä on riittävä totaalilepo tilanteen alkuvaiheessa. Lanneselän nikamakaaren rasitusmurtumat esiintyvät yleisimmin 12-16 vuotiailla ja niihin liittyy harvoin minkäänlaista tapaturmaa.

 

 

Vammojen ennaltaehkäisyyn Pylvänäinen tarjoaa monia asioita. Esitän ne tässä luettelon muodossa.

 

- Herkkyyskausien huomiointi harjoittelussa

- Kronologisen ja biologisen iän huomiointi harjoittelussa

- Yksilön taitojen ja kykyjen mukainen harjoittelu

- Oikean suoritustekniikan harjoittelu, kuten esim. alaraajalinjaukset

- Asento- ja kuormitusvirheiden korjaus

- Alkulämmittely

- Hermo- ja lihasjärjestelmän aktivointi

- Riittävä nivelten liikkuvuus

- Riittävä palautuminen ja kehonhuolto

- Nesteytys

 

Pylvänäinen muistuttaa vielä lopuksi urheilevien lasten vanhempia kannustamaan lapsiaan positiivisesti. Liikkuvien lasten pitää ennen kaikkea antaa olla lapsia, joiden leikeissä mielikuvitukselle annetaan sijaa. Liikkumisen täytyy olla hauskaa, sosiaalista ja antaa onnistumisen kokemuksia.

 

Toisena referoitavana puhujana oli erikoislääkäri Mikko Haaran esitys kasvuikäisen alaraajojen rasitusongelmista, jossa tuulahdus lääkärinäkökulmaa HUSin lasten- ja nuorten sairaalasta. Esityksessä on paljon samoja asioita kuin Pylvänaisen esityksessä, joten jätän ne sovinnolla pois, vaikka kertaus onkin tylsistymisen isoäiti. Aluksi voidaan todeta, että kaikista lasten vammoista rasitusvammat edustavat noin 50 %. Yleisesti rasitusvammat ovat lisääntyneet ja Haara esittää syiksi organisoidun urheilun lisääntymistä (Smucny 2015), arkiliikunnan vähentymistä, vuoden aikana ei lepojaksoja (Di Fiori 2014) sekä ns. single sport specialization, jossa yhteen lajiin sitoudutaan nuorella iällä (Jayanthi 2015, Feeley 2016). Lisäksi riskitekijöiksi rasitusvammoille Haara mainitsee lisäksi riittämättömän yöunen (Milewski 2014) ja aiemman rasitusvamman (Di Fiori 2014).

 

Urheilevien lasten ja nuorten vammojen yleistyessä on todella tärkeää pitää huolta kaikista em. ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Jos vaivat ja kiputilat eivät levosta huolimatta helpota, on syytä hakeutua fysioterapiaan tai lääkäriin.

 

Lopuksi vielä muutama väite liittyen urheilun kehityspolkuihin (Cote et al. 2009). Tämä oli osana lastenortopedi Mikko Mattilan esitystä.

 

1. Varhainen monipuolisuus urheilussa ei haittaa eliittiurheilusuorituksia niissä lajeissa, joissa huipputaso saavutetaan nuoruusiän jälkeen

 

2. Varhain aloitetulla monipuolisella urheiluharrastamisella on yhteys pidempään urheilu-uraan ja sillä on positiivisia vaikutuksia pitkäaikaisessa urheiluaktiivisuudessa

 

3. Varhainen monipuolisuus urheilussa mahdollistaa osallistumisen laajaan vaikutuspiiriin, jolla on positiivisia vaikutuksia nuoren kehitykseen

 

4. Paljon leikkivät ja liikkuvat lapset rakentavat kehitysvuosinaan vahvan perustan omille motivaatioilleen osallistumalla iloa tuovaan liikkumiseen vahvistaen näin myös sisäsyntyistä säätelyään

 

5. Paljon leikkivät ja liikkuvat lapset rakentavat kehitysvuosinaan sarjan motorisia ja kognitiivisia kokemuksia, jotka he voivat suoraan siirtää pääurheilulajiinsa

 

6. Noin 13-vuoden iässä lapsilla pitäisi olla mahdollisuus valita jatkaako urheilua ja liikuntaa erikoistumalla johonkin lajiin vai jatkaako liikkumista omaksi ilokseen

 

7. Vasta 16-vuotiaana nuori on kehittynyt fyysisesti, kognitiivisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti ja motorisesti niin, että voi erikoistua täysipainoisesti yhteen lajiin 
 

 


 

 

 

 

Lähteet

 

Smucny 2015. Consequences of single sport specialization in the pediatric and adolescent athlete.

 

Di Fiori 2014. Overuse injuries and burnout in youth sports: a position statement from the American Medical Society for Sports Medicine.

 

Jayanthi 2015. Sports-specialized intensive training and the risk of injury in young athletes: a clinical case-control study.

 

Feeley 2016. When Is It Too Early for Single Sport Specialization.

 

Milewski 2014. Chronic lack of sleep is associated with increased sports injuries in adolescent athletes.

 

Cote et al. 2009. To Sample or to Specialize?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

   

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Featured Posts

I'm busy working on my blog posts. Watch this space!

Please reload

Recent Posts
Please reload

Archive
Please reload

Search By Tags

I'm busy working on my blog posts. Watch this space!

Please reload

Follow Us
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
  • Google+ Basic Square